Uusi tutkimus osoittaa, että kimalaiset pystyvät ratkaisemaan ongelmia, joita ne eivät ole aiemmin kohdanneet. Tulos haastaa käsityksen, jonka mukaan spontaani ongelmanratkaisu on vain ihmisten ja muiden suuriaivoisten selkärankaisten ominaisuus.
Oulun yliopiston, Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston tutkijoiden kokeissa selvitettiin, kimalaisten (Bombus terrestris) ongelmanratkaisukykyä Oulun yliopiston laboratorioihin rakennetuilla läpinäkyvillä testiareenoilla. Tutkimus julkaistiin arvostetussa Science-tiedelehdessä 4.6.2026.
Tutkimuksen keskeiset tulokset:
- Kimalaiset ratkaisivat uuden tehtävän ilman harjoittelua.
- Ratkaisu syntyi yhdistämällä aiemmin opittua uudella tavalla, ei valmista toimintamallia noudattamalla.
- Tulokset osoittavat, että myös hyvin pienet aivot voivat tuottaa joustavaa ja tavoitteellista ongelmanratkaisua, mitä voi esiintyä myös hyönteisillä.
Ennen testiä kimalainen oppi vain kaksi erillistä asiaa: sininen tekokukka tarjoaa palkinnon, ja pallo on liikuteltava esine. Seuraavaksi kukka siirrettiin kimalaisen ulottumattomiin areenan kattoon. Päästäkseen kukkaan kimalaisen täytyi keksiä uusi ratkaisu. Keskeistä on, että ratkaisua ei opetettu kimalaiselle. Moni kimalainen yhdisti aiemmat tiedot ratkaisuksi: kimalainen siirsi pallon kukan alle ja kiipesi pallon päälle, mistä se ulottui kukkaan.
Areenalle rakennettiin myös erilaisia esteitä, joiden ympäri kimalaisen piti pallo kuljettaa.
– Kimalaiset eivät olleet aiemmin tehneet mitään vastaavaa. Poikkeuksellisen vaikeissa kontrollikokeissa pystyimme osoittamaan, että kimalaiset eivät vain reagoineet visuaalisiin ärsykkeisiin tai liikuttaneet palloa satunnaisesti, kertoo väitöskirjatutkija Akshaye Bhambore Oulun yliopistosta. ”Ratkaisu syntyi uudessa tilanteessa, mikä viittaa tavoitteelliseen ja joustavaan käyttäytymiseen.”
Monissa aiemmissa oivaltavan ongelmanratkaisun tutkimuksissa eläimillä on ollut runsaasti aiempaa kokemusta esineistä, testiympäristöistä tai vastaavista tehtävistä.
– Uudessa tutkimuksessamme kimalaiset olivat täysin ensikertalaisia, Oulun yliopiston dosentti Olli Loukola, tutkimusryhmän johtaja, painottaa.’
– Kokeet suunniteltiin niin, että pystyimme sulkemaan pois yksinkertaisia selityksiä, kuten sattumanvaraisen onnistumisen, leikkikäyttäytymisen tai yritys ja erehdys -kokeilun.
Tutkimus vahvistaa kasvavaa näyttöä siitä, että kimalaisilla on yllättävän kehittyneitä kognitiivisia kykyjä.
– Emme väitä, että kimalaiset ajattelisivat kuten ihmiset, Turun yliopiston erikoistutkijana työskentelevä Loukola toteaa.
– Tuloksemme kuitenkin osoittavat, että pienet aivot voivat tuottaa joustavia ratkaisuja tavoilla, joita olemme vasta alkaneet ymmärtää.
Myös tutkijat yllättyivät hyönteisten ratkoessa “laatikko ja banaani” -tyyppistä ongelmaa.
–Vaikka eläin näyttää tutkivan ympäristöä näennäisen päämäärättömästi, se yhtäkkiä suorittaakin tehokkaan toimintasarjan, joka johtaa suoraan ratkaisuun, sanoo tutkimukseen osallistunut Ece Nur Akmeşe Helsingin yliopistosta.
– Oli aidosti kiehtovaa seurata, kuinka kimalaiset ratkaisivat tehtäviä.
Yli sata vuotta sitten psykologi Wolfgang Köhler osoitti kuuluisissa kokeissaan, että simpanssit pystyivät ratkaisemaan uudenlaisia ongelmia yhdistelemällä esineitä uusilla tavoilla, esimerkiksi pinoamalla laatikoita päästäkseen käsiksi katossa roikkuvaan banaaniin. Näistä kokeista tuli ensimmäisiä esimerkkejä eläinten oivaltamisesta ja spontaanista ongelmanratkaisusta.
– Uusi tutkimuksemme on käytännössä hyönteisversio klassisesta ‘laatikko ja banaani’ -ongelmasta, Loukola vertaa.
– Eläimen täytyy oivaltaa, että esine voidaan siirtää uuteen paikkaan ja käyttää työkaluna muuten ulottumattomissa olevan tavoitteen saavuttamiseen. Tuloksesta tekee erityisen merkittävän, että tällainen spontaani ongelmanratkaisu osoitetaan nyt hyönteisellä.
Uusi tutkimus Spontaneous problem-solving in bumble bees julkaistiin Science-tieteellisessä lehdessä 4.6.2026.